Sirkka-Liisa Virtanen

Sirkka-Liisa Virtanen:

”Jumalan väliintulo pelasti henkeni

Sirkka-Liisa Virtanen on saanut kokea elämässään väkevää Jumalan huolenpitoa jo ennen uskoontuloaan. Nuoruudessa tapahtunut tilanne on vahvana muistoissa vieläkin, vaikka siitä on aikaa jo vuosikymmeniä. Sirkka-Liisa oli tuolloin 18-vuotias.
-Asuimme ystäväni kanssa Helsingissä ja eräänä kesäpäivänä olimme ottamassa rantakalliolla aurinkoa, kun paikalle tuli poikajoukko. Heillä oli meidän suhteemme tietyt ajatukset – mutta meitä ei kiinnostanut. Pojille ”ei” oli liikaa, joten yksi pojista alkoi pahoinpidellä minua ja hakata päätäni nyrkeillä. Pääni iskeytyi myös allani ollutta kalliota vasten. Pääsimme lopulta jotenkin tilanteesta pakoon, mutta nieleskelin ja yskin verta koko kotimatkan, kertaa Sirkka-Liisa järkyttäviä tapahtumia. Tytöt olivat pelästyneet tosissaan, ja heitä hävetti,  vaikka tilanne ei heidän syynsä ollutkaan. Lääkärin puheille ei siis menty, vaan Sirkka-Liisa ajatteli, että toipuu kotona kunhan vain pääsee lepäämään.
-Yskin verisiä klönttejä ja voin todella huonosti. Verta tuntui tulevan suuhun kuin vesihanasta.

Apua viime hetkellä

Sirkka-Liisa sinnitteli viikonlopun yli huonokuntoisena kotona, kunnes maanantaina töissä Sirkka-Liisan ystävä kuuli korvin kuultavan äänen kolme kertaa sanovan: ” Soita Sirkalle lääkäri, kysy mitä he sanovat.”. Kumpikaan heistä ei silloin ollut uskossa, mutta Sirkka-Liisa ymmärsi myöhemmin, että se oli Jumalan väliintulo, Hänen äänensä. -Minun aikani ei ollut vielä lähteä.

Ystävä toimi kuten ääni oli kehoittanut ja tytöt lähtivät ratikalla lääkäriin. Sirkka-Liisan tila oli  jo kuolemanvakava ja apu tuli viime hetkellä. Verenhukka oli niin suuri, että verta jouduttiin antamaan kolme pussia. Alkuun tytöt selittivät  sairaalan henkilökunnalle Sirkka-Liisan pudonneen kalliolta, koska pahoinpidellyksi joutuminen tuntui jotenkin nololta. Myöhemmin kuitenkin he kertoivat poliiseille rehellisesti tapahtuneesta ja poika saatiin peräti kiinni tyttöjen avustuksella.

Usko on voimavara

Näistä tapahtumista meni vielä kuitenkin vuosia aikaa siihen, että Sirkka-Liisa teki varsinaisen uskonratkaisun, vaikka tilanne puhuttelikin häntä.
-Silloin kun sydänystäväni tuli uskoon, nämä asiat alkoivat tosissaan kiinnostamaan. Vaikutusta oli myös hengellisellä kasetilla, jonka sain uskovalta sukulaiseltani. Musiikin iloisuus ja sen sanoma vaikuttivat minuun. Minulla oli ollut kuva uskovista lähinnä mustiin pukeutuvina, huivipäisinä mummoina – että uskossaolo on jotakin ankeaa ja ilotonta, naurahtaa Sirkka-Liisa.
-Kävin ystäväni kanssa kirkossa ja halusin tulla itsekin uskoon. Minua kosketti myös se, kuinka minut otettiin seurakunnassa vastaan. Usko Jeesukseen on ollut voimavara elämässäni kaiken keskellä. On ollut sairautta ja vastoinkäymisiäkin elämässäni, mutta olen saanut Jeesukselta voimaa selvitä kaikesta.

Sirkka-Liisa tuli uskoon Nokian vapaaseurakunnassa vuonna 1984 –  ja tähän samaan seurakuntaan hän edelleen kuuluu.
-Pastorina oli silloin Ilmari Ruuhisalmi. Olen toiminut seurakunnan rahastonhoitajana yli kymmenen vuotta, autan lisäksi keittiötöissä, siivoan kiinteistöä ja hoidan kaikenlaisia juoksevia asioita. Käyn myös katsomassa säännöllisesti seurakuntamme vanhuksia, jotka eivät enää pääse kirkkoon. Vanhustyö on aina ollut sydämelläni. Sirkka-Liisa kertoo. Hän asustaa Nokian Siurossa miehensä Eskon kanssa. Heillä on kaksi aikuista poikaa ja kaksi lastenlasta. Sirkka-Liisa on taitava myös käsistään; sukkia ja lapasia syntyy kutomalla ja upeita mattoja virkkaamalla.

Seurakunnassa Sirkka-Liisa kokee ihmissuhteet ja rakastavan ilmapiirin todella tärkeiksi.
-Siellä on ystäviä ja saa kuulla Jumalan sanaa, jakaa asioita ja tietysti olla mukana eri tehtävissä.

Sirkka-Liisa Virtanen on nähnyt Nokian vapaaseurakunnan monenlaiset vaiheet.
Hän on kiitollinen tämänhetkisestä tilanteesta, ja haluaa toivottaa kaikki tervetulleiksi kurkistamaan ovesta sisään.

Kuva ja teksti: Anne Heikkilä